Vetten Venetsia, La Serenissima2

Kuka kuuluukaan ystäviisi, testinä suhtautuminen Venetsiaan!
Venetsian matkakumppaneiden kanssa on juteltu, että olisi helppo eritellä kiinnostavat ystävyydet sen perusteella, mitä sanovat Venetsiaan tullessaan.

Kaikki tämän blogin kuvat ovat Hanna Ståhlin ottamia

Jos henkilö sanoisi, että täällä haisee ja talot ovat rapistuneita, ei tarvitsisi tehdä lähempää tuttavuutta. Mutta jos henkilö näkisi historian havinan ja kauneuden ja kaupungin ainutlaatuisuuden, voisi syntyä syvempikin tuttavuus.

Sääli, että suurin osa niistä miljoonista matkailijasta, jotka tulevat Venetsiaan vuosittain, vain juoksevat kaupungin läpi ja näkevät vaan vilauksen kaupungin kauneudesta.

Maailman kaunein olohuone, Piazza San Marco, Markuksen tori
Venetsiassa täytyy ehdottomasti yöpyä ja antaa kaupungille aikaa, Venetsia on luotu kuljeskeluun ja pikku aukioilla istuskeluun. Venetsia on rakennuttu yli sadalle saarelle ja kaikki liikenne kulkee vesillä niin paloautot kuin ambulanssitkin. Vesi ja suolaisen meren tuoksu ympäröi kaikkialla Venetsiassa.

Dogen Palatsi Palazzo Ducale kuvat Hanna Ståhl

Campanilen kellotorni

Täytyy istua maailman kauniimmassa olohuoneessa Piazza San Marcolla 1700 - luvulla perustetussa Caffe Florianissa ja katsoa maailman menoa, vaikka hinnat ovatkin pilvissä. Mutta mikä tunnelma ja ajattomuuden fiilis!

Melkein sielunsa silmin näkee ylpeän Dogen menevän palatsiinsa, Casanovan kulkevan kaduilla hienosto rouvien seassa ja kauppamiesten punomassa juonia merentakaisten tuotteiden kuljetusreiteistä. Ennen kahvia täällä hienot naiset ja herrat siemailivat kaakaota, kaakao näkyy kahvilan maalauksissa. Kahvilla Florianissa on juonittu politiikkaa milloin ranskalaisia, milloin itävaltalaisia vastaan. Markuksen torin toisella puolella on kilpaileva kahvila Quadri, jossa istui Richard Wagner, Verdi suosi Caffe Floriania.

 Puolen yön aikaan on mahtavaa istua Markuksen aukiolla ja kuunnella, kun Torre dell Orologion kellotornin suuret pronssiset mauripatsaat lyövät kelloa kaksitoista kertaa. Kaupungin taika on silloin parhaimmillaan(vähän Tuhkimo tunnelma) ja historian havina tuntuu voimakkaana juuri puolenyön salaperäisinä hetkinä.

Torre Dell Orologio ja pronssiset Mauri patsaat 

Cannaregion hiljaiset maisemat ja San Michelen saari
Minua on aina myös kiehtonut Cannaregionin kaupunginosan tunnelma, sinne kannattaa tehdä kävelyretki. Aloita vaikka entisen laivatelakan kohdalta, josta käsin näkyy hyvin Venetsian San Michelen hautausmaasaari. Sinne on hauduttu lukuisia kuuluisuuksia mm. baletin ja musiikin venäläiset suurnimet Sergei Diaghilev and Igor Stravinsky.  

Cannaregion kadut ja kanaalit ovat aika autioita ja siksi niitä on käytetty monen elokuvan kulisseina viimeisempänä Venetsia elokuvana ”The Tourist”. Kadut ovat poikkeuksellisen leveitä täällä, koska ne ovat 1800 - luvulla täytettyjä kanaaleja.

Campo dei Mori ja maailman vanhin ghetto
Pohjois - Cannaregiossa on Campo dei Mori aukiolla entisiä turkkilaisten kauppahuoneita, lähistöllä maalari Tintoretton kotitalo ja Madonna del Orton kirkko.

Maailman ensimmäinen ghetto sijaitsee Venetsiassa ja gheton aukiolla plataanipuitten alla perheet viettävät aikaansa. Kaivon ympärillä pojat pelaavat jalkapalloa ja vanhemmat ihmiset lukevat lehtiä. Ghetossa järjestetään opastettuja kävelyretkiä, jolloin myös synagogissa voi vierailla ja pistäytyä kosher leipomossa tai ravintolassa.
Ghetossa olivat Venetsian korkeimmat rakennukset " pilvenpiirtäjät", niitä rakennettiin, koska suljetulla alueella olisi muuten ollut liian vähän tilaa.

Vilkkain paikka Cannaregiossa on Strada Novan kävelykatu kauppoineen ja kahviloineen, katu alkaa Santi Apostolin aukiolta ja päättyy Santa Lucian rautatieasemalle.

Rialton seutu ja San Polon kujat
Kävelyretkeä voi jatkaa Canal Granden toiselle puolelle San Polon kaupunginosaan. Se on entisten ja nykyisten käsityöläisten seutua. Katujen nimet kertovat, mitä ammattia on minkin kadun varrella harjoitettu. Monet kaduista ovat uskomattoman kapeita ja pimeitä.

Seudulla on oma entinen punaisten lyhtyjen alue mm. Piazza Tetten(Tissiaukion) ympäristössä. Täällä sijaitsee myös Donna Leonin päähenkilön Brunettin yksi lempiravintoloista Antice Carambane.

San Polon alueella on myös useita venetsialaisia bacaro viinibaareja, josta saa pieniä cicheti suupaloja ja viinejä. Paikalliset pyytävät Ombraa(varjoa) eli pientä viinilasillista juotavaksi.

San Polon vanhimmassa bacardossa Ai Do Morissa oli Casanovallakin tapana käydä. Bacaroissa yleensä nautitaan tarjottavat seisaaltaan, suurimmassa osassa paikoista on vain muutama pöytä. Ai Do Moria vastapäätä on bacardo All´Arco, jonka suosituin cicheti on katkarapuleipä. Ja vain muutaman askeleen päässä on vielä Ruga Rialto.

Rialton silta

Rialton silta oli pitkään kaupungin ainoa Canale Granden yli kulkenut silta. Rialto on ollut läpi historian merkittävä kauppapaikka. Rialton korttelissa purettiin laivan lastiruumasta arvokasta tavaraa, silkkikankaita, mausteita ja muita kauppatavaroita.

Illalla kannattaa aperitiiveille kokoontua Rialton kala- ja viinitorin baareihin nauttimaan spritz juomaa ja katsomaan Canal Granden vilkasta elämää. Spritz juomassa on valkoviiniä, kuplavettä ja Camparia, maistuu tosi raikkaalta, kuuluu Italian kesään.

Rialton kalatori, kuvat Hanna Ståhl

Aamuisin Rialton ympäristö pursuaa elämää, kun ihmiset tulevat ostoksille vihannes- ja kalatorille.

Rialton sillan lähikaduilla on vielä jäljellä kivoja pikkuliikkeitä

Dorsoduro ja Santa Margheritan aukio
Dorsoduron kaupunginosa on myös vierailu arvoinen. Siihen kuuluu leveä Zattaren rantakatu, josta on hienot näkymät Ciudeccan saarelle, missä on kuulu Ciprianin hotelli ja uutena Hilton, joka on rakennettu valtavaan entiseen teollisuusrakennukseen. Ciprianin hotellissa on tyylikäs ravintola ja baari Harry` Dolci, joka ei ole ollenkaan yhtä täynnä kuin lähellä Markuksen toria oleva Harry´Bar ravintola ja täälläkin saa kuuluisia drinkkejä Bellini ja Montgomery martinia.
Ciudeccan saarella on myös valokuvataiteen museo La Casa di Tre Oci.

Dorsodurossa asuu paljon tavallisia venetsialaisia ja täällä on myös Venetsian Ca Foscarin yliopiston rakennuksia, hienoja kirkkoja ja luostareita.

Campo Santa Margherita on vilkas aukio täynnä elämää, sen jäätelöbaareissa ja kahviloissa on mukava katsoa paikallisten iltapäivän viettoa. Iltaisin se on yksi iltaelämän keskuksia Venetsiassa lukuisine baareineen.

Venetsia on myös taiteiden kaupunki, Accademia museon taiteilija Bellinin Madonnia voi joka kerta käydä ihailemassa tai katsoa modernia taidetta Peggy Guggenheim museossa ja puutarhassa.

Peggylla oli ihmeellinen elämä. Peggy Guggenheim syntyi varakkaaseen, juutalaiseen perheeseen New Yorkissa 1898. Hänen isänsä Benjamin Guggenheim hukkui Titanicin haaksirikossa 1912. Peggy peri osan omaisuudesta 1920 ja asui sekä Englannissa että Ranskassa. Peggy muutti Venetsiaan ja osti palatsi Venierin Canal Granden varrelta 1949.

Peggyn yksityiselämä oli vilkasta, hän oli kahdeksi naimisissa, ensimmäinen mies oli kuvanveistäjä Laurence Vail ja toinen taidemaalari Max Ernst. Lisäksi hänellä oli useita rakastajia, suurin osa taiteilijoita kuten kirjailija Samuel Becker. Peggy rakasti koiria ja hänellä oli yksi Venetsian viimeisiä yksityisgondoleita, jolla kävi juhlissa.

Peggy ei pelkästään juhlinut vaan keräsi systemaattisesti taidetta. Museon kokoelmat edustavat kubismia, avant - gardea, surrealismia ja expressionismia. Tunnetuimpia taiteilijoita, jonka tauluja tai veistoksia on kokoelmissa, ovat Miro, Braque, Leger, Kandisky, Ernst, Pollock ja Giocometti.

Vilvoittavat museot Ca Pesaro ja Mocenigo suvun palatsi
Monia palatseja on nyt restauroitu ja muutettu museoiksi kuten todella kaunis Ca D´Oro ja uusi modernin taiteen museo Ca Pesaro. Ca Pesaro on barokkipalatsi, jossa on nähtävissä modernia taidetta mm. Matissen, Mooren, Kandynskyn ja Chagallin töitä. Palatsin yläkerroksissa on itämaisen taiteen kokoelma, jossa on pääasiassa kauniita esineitä kuten vanhoja aseita ja lakkatöitä kiinasta ja Japanista.

Melkein kulman takana on 1600 - luvulta oleva palatsi, joka oli Mocenigo suvun hallussa. Suku oli vaikuttava mahtisuku Venetsiassa, joka antoi Venetsialle seitsemän Dodgea. Palatsi toimii nyt museona, sisustus on pääasiassa 1700- luvulta ja täällä on myös pukumuseo.

Tänä kesänä on taas Venetsian Biennale, nykytaiteen suurkatselmus, joten taidetta on joka puolella kaupunkia. Biennaalen aikaan pääsee myös moneen sellaiseen palatsiin piipahtamaan, jotka ovat muina aikoina suljettuna.

Kuolema Venetsiassa ja eri vuodenajat kaupungissa
Kuolema liittyy jotenkin Venetsiaan, ehkä Thomas Mannin romaanin "Kuolema Venetsiassa" vuoksi, mutta myös menneen historian loistoaikojen johdosta.

Ehkä myös siksi, että kaupungin väestö hiipuu vuosi vuodelta. Nuoret muuttavat muualle, koska asuntojen hinnat ovat pilvissä ja elämä lasten kanssa ei ole kaupungissa helppoa. Nykyään Venetsiassa asuu enää 60 000 asukasta ympäri vuoden.

Hyvä tapa tutustua kaupunkiin on vain ottaa mikä tahansa vaporetto ja kulkea eri kanaalien ja kaupunginosien läpi.

Venetsia on mielenkiintoinen kaikkina vuoden aikoina, mutta erityisesti talvella vähän sumuisena päivänä. Olin kerran karnevaaliaikaan helmikuussa Venetsiassa ja tunnelma oli mahtava, sumun seasta tuli vastaan toinen toistaan upeisiin naamiaisasuihin pukeutunutta ihmisiä.

Käsintehdyt naamiot ovat loistava tuliainen

Hieno aika on myös syksyllä historiallisen regatan aikoihin Regata Storico, kun kymmenet koristellut gondolit lipuvat pitkin Gran Canalea.

Loistava oopperatalo Fenice
Oopperan nimi Fenice tulee Fenix linnusta, sillä ooppera on palannut pari kertaa(viimeksi vuona 1996) ja aina se on uudestaan noussut tuhkasta.
Venetsian ooppera on yksi kauneimpia oopperataloja maailmassa, varsinkin sen salin kaunis kattomaalaus enkeleineen on hieno. Vaikka ei menisikään kuuntelemaan esityksiä, kannattaa käydä tutustumiskierroksella rakennuksessa.
Aikoinaan aateliset tulivat oopperarakennukseen sisälle takaa oman gondolilaiturin kautta. Jos he eivät pitäneet esityksestä, he pitivät aition verhot suljettuina ja heittivät vihanneksia lavalle. Ollessaan tyytyväisiä, paksut verhot olivat auki ja väki huusi bravota.
La Fenicen oopperayleisö on ollut todistamassa La Traviata oopperan ensi - illan fiaskoa ja Rigoletto oopperan huikeaa vastanottoa. Rossini, Verdi ja Bellinin uran tärkeät esitykset tapahtuivat La Fenice oopperassa.

 

Arrivederci Venezia!
Venetsia on paikka, josta ei halua lähteä kotiin. Aina jää ikävä ja toive uudesta matkasta.
Joka kerta paluumatkalla veneessä haluaa aistia vielä viimeiset tuoksut ja näkymät tästä ainutlaatuisesta kaupungista ja samalla suunnittelee jo paluuta ja seuraavaa matkaa!

 

                       

A

---