Murano - lasinpuhaltajien saari
Muranon saari on lasiteollisuuden keskus, aikoinaan 1200
- luvulla tehtaat siirrettiin kaupungin keskustasta saarelle tulipalovaaran
vuoksi. Muranon lasin salaisuuksia varjeltiin silloin niin tarkkaa, etteivät lasinpuhaltajat
saanet lähteä saarelta pois.
Kuulun Veninin lasitehtaan taiteilijoita ovat olleet
suomalaiset Tapio Wirkkala, Harri Koskinen, Osmo Toikka ja Timo Sarpaneva.
Veninin kuvat kaikki Lea Negre ja Emmanuel Babled
Venini uudisti Murano lasin nykypäivään. Kun kävimme opasaikoinani 1970 – luvulla Muranon tehtaalla, muotia olivat lasieläimet ja vihreät kullalla koristellut pikarit ja lasit. 2003 vierailin tehtaalla ja pitkään mietin upeaa koboltinsinistä taideteosta, jonka päälle oli kuvattu Klimtin Suudema maalaus. Olisin saanut sen hyvään hintaan, mutta jätin ostamatta. Vieläkin vähän kaivelee.
Nyt saaren traditio on vaarassa, koska halpoja kopioita
Kiinasta on tarjolla ja lasinpuhaltajan ammatti ei kiehdo nuoria. Jos ostan
saarelta jotain, suosin pieniä pajoja, jossa taiteilija on itse paikalla. Aika
monta sormusta ja valokuvankehystä on tullut ostettua.
Suomalaisille lasinpuhaltajille paljon töitä tehnyt Pino
Signoretton, 71 työtilaa kuvaa Helsingin Sanomien toimittaja Hanna Pesonen
seuraavasti
”Venetsiassa Muranon saarella sijaitsevassa lasipajassa
soivat uunien humu, lasin valitus, puhallusputkien kilinä, mestarin käskyhuudot
ja työntekijöiden ähellys
Sinfoniassa tiivistyvät yli tuhannen vuoden aikana hiellä
ja vaivalla hiotut työtavat ja raaka – aineiden sekoitussuhteet. Niistä syntyy
maailman kuuluisin lasitaide.”
Basilica Santa Maria e Donato
Käyn mielelläni Muranossa Basilica Santa Maria e
Donatossa, jossa on hieno mosaiikkilattia. Lähellä on Lasimuseo, Muranon
tasokkain ravintola ja salainen piilopaikkani saarella, plataanipuitten alla
oleva ukkobaari.
Muranoon pääsee vesibusseilla 41 ja 42, mutta Lidolta
myös suoraan numerolla 18.
Burano, värikkäät talot kaatosateessa ja prima communione seremonia
Edellisellä kerralla Buranossa käydessäni oli kova
kaatosade. Mutta silloinkin Burano näytti kauniilta värikkäine taloineen. Burano
tunnetaan myös pitseistään.
Saari on ollut kalastajien paikka ja kun vaimot odottelivat
miehiään kotiin, oli aikaa nyplätä pitsejä. Kalastajien verkkoja näkee
nykyäänkin kanavien varrella.
Samalla matkalla pistäydyin paikallisessa kirkossa, jossa
oli prima communione seremonia meneillään.
Alttarille vietiin kauniissa, upein kukkalaittein
koristelussa kirkossa siunattavaksi leipää ja hedelmiä sekä vanhempien
lahjoittama rahakirjekuori.
Kirkko oli tupaten täynnä väkeä ja kaikki olivat
parhaimpiinsa pukeutuneita.
Buranon keskusaukiolla on kalteva torni, ei tarvitse
matkustaa Pisaan asti kaltevaa tornia katsomaan.
Buranoon matka tuntuu jo pitkältä, mutta kannattaa, täällä
on hyviä kalaravintoloita. Al Gatto Nero kalaravintolan takia tehdään pitkiäkin
matkoja, aivan loistava paikka.
Torcello ja Locanta Cipriani
Torcello on saarista tuntemattomin, vaikka se on ollut
asetettuna jo 500 -luvulta alkaen.
Nykyinen Torcellon kirkko on 800 – luvulta ja on laguunin
vanhin. Torcellon basilika on upea, varsinkin kauniit bysanttilaiset mosaiikit.
Kirkon pihapiirissä on hunnihallitsija Attilan valtaistuin.
Locanta Cipriani Photo copy Fannycityviaggi
Locanta Cipriani Photo copy Fannycityviaggi
Torcellossa on paljon vihreää, kauniita puutarhoja ja
puita. Saarella vallitsee rauhallinen ilmapiiri.
Lounastimme Locanta Ciprianissa, jonka on perustanut
Giuseppe Cipriani 1935. Sama Giuseppe on perustanut Harryn baarin Venetsiaan ja
Ciudeccan saarella sijaitsevan luksushotelli Ciprianin.
Locanta sijaitsee entisessä viini - ja oliiviöljy
kaupassa. Ernest Hemingway kirjassaan ”Across the river into the tree” mainitsi
paikasta ja Locanta tuli kuuluksi hetkessä.
Locanta Cipriani on edelleen perheen omistama.
Lidolla on ihan oma tunnelmansa
Lidon saari on tunnettu hiekkarannoissaan ja Belle
Epoquen aikaisista loistohotelleistaan ja elokuvafestivaaleista. Tunnetuimmat hotellit
ovat Excelsior ja Hotel Des Bains, joka oli Thomas Mannin kirjan ”Kuolema
Venetsiassa” tapahtumapaikka.
Tällä saarella kulkevat bussitkin ja polkupyörä on oikea
väline liikkumiseen.
Hienosti pukeutuneet rouvat ulkoiluttavat puudeleitaan.
Lidolla vallitsee menneen maailman tasokkaan lomasaaren
rento tunnelma.
Tällä kertaa asuinkin Lidolla, joka osoittautui näin
kesällä oivaksi valinnaksi. Lentoasemalta pääsee upeaa reittiä pitkin AliLagunan
veneillä suoraan Lidolle. Saaren laiturilta lähtee laivoja lähisaarille ja
Piazza San Marcolle aikaisesta aamusta myöhään iltaan saakka, perillä aukiolla
olet jo kymmenessä minuutissa. Biennalea ajatellen Lido on myös hyvä, sillä
pääpaikka Giardini on vain 5 minuutin laivamatkan päässä.
Osa bulevardien varrella olevista taloista oli tosi
upeita huviloita kauniine puutarhoineen, mutta saarella oli myös muutama
ränsistyneempi osa.
Alberonin dyyni alue on WWF suojelualuetta. Tyypillistä dyynien lisäksi on pinjat ja täällä myös hyvä ranta ja tasokas golfkenttä.
Lidolla voi harrastaa tennistä, ratsastusta, vesihiihtoa,
sukellusta, jousiammuntaa ja pelata golfia.
Lauttasataman aukiolla Piazza Santa Maria Elisabetalta
lähtee saman niminen pääkatu, jonka varrella on ihan mukavia liikkeitä ja
kahviloita. Sivukatu Lepantolla ovat suosituimmat aperitiivi paikat. Oli hauska
seurata paikallisten eleganssia, kun tulivat tapaamaan toisiaan.
Katujen lisäksi täälläkin on kanaaleja.
Keskellä Lidoa sijaitsee pittoreski kalastajakylä Malamocco ja saaren pohjoispuolella on pienkoneitten lentokenttä.
Malamocco
Malamocco
Minulla oli hotelli aivan vesibussi laiturin vieressä,
joka oli kätevää, kun liikuin niin paljon eri saarilla. Hotelli Riviera oli
vanhan ajan italialainen hotelli perinteisineni huonekaluineen. Henkilökunta
oli pukeutunut muodollisesti ja oli hyvin ystävällistä.
Hotelli Riviera, Lido
Hotelli Riviera, Lido
Hotellilla on paljon kanta – asiakkaita.
Pienemmät, tuntemattomat saaret
Hautajaissaari San Michele
Usein Lidolle mennessä ohitimme hautausmaasaaren San
Michelen, jonne on haudattu mm. runoilijat Ezra Pound, Joseph Brodsky ja
säveltäjä Igor Stravinsky. Sypressit ovat tyypillisiä puita saarella.
San Servola
Olin ensimmäisestä kertaa San Servolon saarella, jossa
nykyään on kongressikeskus ja kansainvälinen yliopisto. Mietin, osaavatko
opiskelijat arvostaa hulppeata opiskeluympäristöään. Oli upea paikka
puutarhoineen ja moderneine luentosaleineen. Oman lisänsä antoivat Biennalen
taideteokset.
San Lazzaro degli Armeni
Tämä armenialaisten saari oli salaperäinen paikka. Ehkä
siksi, koska tulimme sinne keskipäivän aikaan ja kaikki paikat olivat kiinni, vain
kovaäänisten kautta kuului armeniankielinen rukous. Saari on Mehitaristisen
armenialaisten seurakunnan kotipaikka.
Luostarin yhteydessä on museo, jossa on hieno kirjasto,
yli 4000 armenialaista käsikirjoitusta ja vanha kirjapaino.
Nyt osana Biennaalia oli nähtävillä luostarissa 18 armenialaistaustaisen
taiteilijan teoksia mm. amerikkalais – suomalaisen taiteilija Nina
Katchadourian töitä.
Lordi Byron työskenteli saarella 1816 tutkimassa
armenialaista kulttuuria.
Saarelle on paras mennä iltapäivällä klo 15.10 lähtevällä
vesibussi 20 San Zaccaron pysäkiltä. Tällöin pääsee munkkien opastamalle
kierrokselle luostariin ja voi pistäytyä pikkukaupassa, jossa myydään mm.
ruusunlehtihyytelöä.
Venetsian
Biennaali
Ensimmäinen
Biennaali järjestettiin 1895, joten nyt oltiin liikkeellä jo 120. kertaa. Taide
Biennale on aina joka toinen vuosi. Tämän vuoden teema on “Kaikki Maailman Tulevaisuudet”.
Päänäyttämönä
on Giardinin puutarhamaisessa ympäristössä olevat paviljongit ja Arsenalen
vanha telakka – alue.
Minusta
parasta on kuitenkin se, että taidetta on kaikkialla. Useissa palatseissa,
kirkoissa, puutarhoissa on hulppeita taideteoksia. Vanhat rakennukset ja nykytaide
toimii älyttömän hyvin yhdessä.
Tänä
vuona kuraattorina on toiminut nigerialaistaustainen Okwul Enwezor. Päänäyttely
käsittelee kansainvälistä taloutta ja politiikkaa. Näyttely on siis hyvin
kantaa ottava ja kansainvälinen näyttely. Paljon taiteilijoita on myös Euroopan
ulkopuolelta mukana. Maita yhteensä on 53 ja taiteilijoita yli 160.
Suomea
edustaa Aallon paviljongissa taiteilijoiden Visa Suonpään ja Patrick
Söderlundin animaatio puun elämästä ja kuolemasta.
Suomi
on mukana monessa muussakin näyttelyssä mm. Maria Wirkkala, Liisa Roberts ja
Nina Katchadourian, Harri Kivimäki.
Itse
nautin myös suomalaisen lasin mahtavasta näyttelystä San Giorgio Maggioren
saarella, Sveitsiläisen Bischofbergerin yli 300 esinettä käsittävä suomalaisen lasin kokoelma oli huikea.
Hieno juttu Grazie
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista