Viehättävät Venetsian Laguunin saaret

Murano - lasinpuhaltajien saari

Muranon saari on lasiteollisuuden keskus, aikoinaan 1200 - luvulla tehtaat siirrettiin kaupungin keskustasta saarelle tulipalovaaran vuoksi. Muranon lasin salaisuuksia varjeltiin silloin niin tarkkaa, etteivät lasinpuhaltajat saanet lähteä saarelta pois.

Kuulun Veninin lasitehtaan taiteilijoita ovat olleet suomalaiset Tapio Wirkkala, Harri Koskinen, Osmo Toikka ja Timo Sarpaneva.

Veninin kuvat kaikki Lea Negre ja Emmanuel Babled

www.babled.net

Venini uudisti Murano lasin nykypäivään. Kun kävimme opasaikoinani 1970 – luvulla Muranon tehtaalla, muotia olivat lasieläimet ja vihreät kullalla koristellut pikarit ja lasit. 2003 vierailin tehtaalla ja pitkään mietin upeaa koboltinsinistä taideteosta, jonka päälle oli kuvattu Klimtin Suudema maalaus. Olisin saanut sen hyvään hintaan, mutta jätin ostamatta. Vieläkin vähän kaivelee.

Nyt saaren traditio on vaarassa, koska halpoja kopioita Kiinasta on tarjolla ja lasinpuhaltajan ammatti ei kiehdo nuoria. Jos ostan saarelta jotain, suosin pieniä pajoja, jossa taiteilija on itse paikalla. Aika monta sormusta ja valokuvankehystä on tullut ostettua.

Suomalaisille lasinpuhaltajille paljon töitä tehnyt Pino Signoretton, 71 työtilaa kuvaa Helsingin Sanomien toimittaja Hanna Pesonen seuraavasti

”Venetsiassa Muranon saarella sijaitsevassa lasipajassa soivat uunien humu, lasin valitus, puhallusputkien kilinä, mestarin käskyhuudot ja työntekijöiden ähellys

Sinfoniassa tiivistyvät yli tuhannen vuoden aikana hiellä ja vaivalla hiotut työtavat ja raaka – aineiden sekoitussuhteet. Niistä syntyy maailman kuuluisin lasitaide.”

Basilica Santa Maria e Donato

Käyn mielelläni Muranossa Basilica Santa Maria e Donatossa, jossa on hieno mosaiikkilattia. Lähellä on Lasimuseo, Muranon tasokkain ravintola ja salainen piilopaikkani saarella, plataanipuitten alla oleva ukkobaari.

Muranon saari on yllättävän suuri, se oikeastaan koostuu useammasta pienestä saaresta. Jotain sen koosta kertoo jo se, että saarella on viisi eri vaporetto/vesibussi pysäkkiä.

Muranoon pääsee vesibusseilla 41 ja 42, mutta Lidolta myös suoraan numerolla 18.

Burano, värikkäät talot kaatosateessa ja prima communione seremonia

Edellisellä kerralla Buranossa käydessäni oli kova kaatosade. Mutta silloinkin Burano näytti kauniilta värikkäine taloineen. Burano tunnetaan myös pitseistään.

Saari on ollut kalastajien paikka ja kun vaimot odottelivat miehiään kotiin, oli aikaa nyplätä pitsejä. Kalastajien verkkoja näkee nykyäänkin kanavien varrella.

Samalla matkalla pistäydyin paikallisessa kirkossa, jossa oli prima communione seremonia meneillään.

Alttarille vietiin kauniissa, upein kukkalaittein koristelussa kirkossa siunattavaksi leipää ja hedelmiä sekä vanhempien lahjoittama rahakirjekuori.

Kirkko oli tupaten täynnä väkeä ja kaikki olivat parhaimpiinsa pukeutuneita.

Buranon keskusaukiolla on kalteva torni, ei tarvitse matkustaa Pisaan asti kaltevaa tornia katsomaan.

Buranoon matka tuntuu jo pitkältä, mutta kannattaa, täällä on hyviä kalaravintoloita. Al Gatto Nero kalaravintolan takia tehdään pitkiäkin matkoja, aivan loistava paikka.

Buranon erikoisuus on myös hyväntuoksuiset pikkuleivät, joita saa mm. La Carmelina konditoriasta.

Torcello ja Locanta Cipriani

Torcello on saarista tuntemattomin, vaikka se on ollut asetettuna jo 500 -luvulta alkaen.

Nykyinen Torcellon kirkko on 800 – luvulta ja on laguunin vanhin. Torcellon basilika on upea, varsinkin kauniit bysanttilaiset mosaiikit. Kirkon pihapiirissä on hunnihallitsija Attilan valtaistuin.

 Locanta Cipriani Photo copy Fannycityviaggi

Torcellossa on paljon vihreää, kauniita puutarhoja ja puita. Saarella vallitsee rauhallinen ilmapiiri.

Lounastimme Locanta Ciprianissa, jonka on perustanut Giuseppe Cipriani 1935. Sama Giuseppe on perustanut Harryn baarin Venetsiaan ja Ciudeccan saarella sijaitsevan luksushotelli Ciprianin.

Locanta sijaitsee entisessä viini - ja oliiviöljy kaupassa. Ernest Hemingway kirjassaan ”Across the river into the tree” mainitsi paikasta ja Locanta tuli kuuluksi hetkessä.

Locanta Cipriani on edelleen perheen omistama.

Lidolla on ihan oma tunnelmansa

Lidon saari on tunnettu hiekkarannoissaan ja Belle Epoquen aikaisista loistohotelleistaan ja elokuvafestivaaleista. Tunnetuimmat hotellit ovat Excelsior ja Hotel Des Bains, joka oli Thomas Mannin kirjan ”Kuolema Venetsiassa” tapahtumapaikka.

Tällä saarella kulkevat bussitkin ja polkupyörä on oikea väline liikkumiseen.

Hienosti pukeutuneet rouvat ulkoiluttavat puudeleitaan.

Lidolla vallitsee menneen maailman tasokkaan lomasaaren rento tunnelma.

Tällä kertaa asuinkin Lidolla, joka osoittautui näin kesällä oivaksi valinnaksi. Lentoasemalta pääsee upeaa reittiä pitkin AliLagunan veneillä suoraan Lidolle. Saaren laiturilta lähtee laivoja lähisaarille ja Piazza San Marcolle aikaisesta aamusta myöhään iltaan saakka, perillä aukiolla olet jo kymmenessä minuutissa. Biennalea ajatellen Lido on myös hyvä, sillä pääpaikka Giardini on vain 5 minuutin laivamatkan päässä.

 Lidolla on myös 12 kilometriä uimarantaa, joten saari on lapsiperheillekin hyvä valinta. Illalla tunnelma täälläkin melko rauhallinen, ravintoloita ja baareja toki löytyy.

Osa bulevardien varrella olevista taloista oli tosi upeita huviloita kauniine puutarhoineen, mutta saarella oli myös muutama ränsistyneempi osa.

Alberonin dyyni alue on WWF suojelualuetta. Tyypillistä dyynien lisäksi on pinjat ja täällä myös hyvä ranta ja tasokas golfkenttä.

Lidolla voi harrastaa tennistä, ratsastusta, vesihiihtoa, sukellusta, jousiammuntaa ja pelata golfia.

Lauttasataman aukiolla Piazza Santa Maria Elisabetalta lähtee saman niminen pääkatu, jonka varrella on ihan mukavia liikkeitä ja kahviloita. Sivukatu Lepantolla ovat suosituimmat aperitiivi paikat. Oli hauska seurata paikallisten eleganssia, kun tulivat tapaamaan toisiaan.

Katujen lisäksi täälläkin on kanaaleja.

Keskellä Lidoa sijaitsee pittoreski kalastajakylä Malamocco ja saaren pohjoispuolella on pienkoneitten lentokenttä.

 Malamocco

Minulla oli hotelli aivan vesibussi laiturin vieressä, joka oli kätevää, kun liikuin niin paljon eri saarilla. Hotelli Riviera oli vanhan ajan italialainen hotelli perinteisineni huonekaluineen. Henkilökunta oli pukeutunut muodollisesti ja oli hyvin ystävällistä.

Hotelli Riviera, Lido 

Hotellilla on paljon kanta – asiakkaita.

Pienemmät, tuntemattomat saaret

Hautajaissaari San Michele

Usein Lidolle mennessä ohitimme hautausmaasaaren San Michelen, jonne on haudattu mm. runoilijat Ezra Pound, Joseph Brodsky ja säveltäjä Igor Stravinsky. Sypressit ovat tyypillisiä puita saarella.

San Servola

Olin ensimmäisestä kertaa San Servolon saarella, jossa nykyään on kongressikeskus ja kansainvälinen yliopisto. Mietin, osaavatko opiskelijat arvostaa hulppeata opiskeluympäristöään. Oli upea paikka puutarhoineen ja moderneine luentosaleineen. Oman lisänsä antoivat Biennalen taideteokset.

 Aikoinaan benediktiläismunkeilla oli täällä luostari ja 1700 – luvusta alkaen paikka toimi mielisairaalana.

San Lazzaro degli Armeni

Tämä armenialaisten saari oli salaperäinen paikka. Ehkä siksi, koska tulimme sinne keskipäivän aikaan ja kaikki paikat olivat kiinni, vain kovaäänisten kautta kuului armeniankielinen rukous. Saari on Mehitaristisen armenialaisten seurakunnan kotipaikka.

Luostarin yhteydessä on museo, jossa on hieno kirjasto, yli 4000 armenialaista käsikirjoitusta ja vanha kirjapaino.

Nyt osana Biennaalia oli nähtävillä luostarissa 18 armenialaistaustaisen taiteilijan teoksia mm. amerikkalais – suomalaisen taiteilija Nina Katchadourian töitä.

Lordi Byron työskenteli saarella 1816 tutkimassa armenialaista kulttuuria.

Saarelle on paras mennä iltapäivällä klo 15.10 lähtevällä vesibussi 20 San Zaccaron pysäkiltä. Tällöin pääsee munkkien opastamalle kierrokselle luostariin ja voi pistäytyä pikkukaupassa, jossa myydään mm. ruusunlehtihyytelöä.

Venetsian Biennaali

Ensimmäinen Biennaali järjestettiin 1895, joten nyt oltiin liikkeellä jo 120. kertaa. Taide Biennale on aina joka toinen vuosi. Tämän vuoden teema on “Kaikki Maailman Tulevaisuudet”.

Päänäyttämönä on Giardinin puutarhamaisessa ympäristössä olevat paviljongit ja Arsenalen vanha telakka – alue.

Minusta parasta on kuitenkin se, että taidetta on kaikkialla. Useissa palatseissa, kirkoissa, puutarhoissa on hulppeita taideteoksia. Vanhat rakennukset ja nykytaide  toimii  älyttömän hyvin yhdessä.

Tänä vuona kuraattorina on toiminut nigerialaistaustainen Okwul Enwezor. Päänäyttely käsittelee kansainvälistä taloutta ja politiikkaa. Näyttely on siis hyvin kantaa ottava ja kansainvälinen näyttely. Paljon taiteilijoita on myös Euroopan ulkopuolelta  mukana. Maita yhteensä on  53 ja taiteilijoita yli 160.

Suomea edustaa Aallon paviljongissa taiteilijoiden Visa Suonpään ja Patrick Söderlundin animaatio puun elämästä ja kuolemasta.

Suomi on mukana monessa muussakin näyttelyssä mm. Maria Wirkkala, Liisa Roberts ja Nina Katchadourian, Harri Kivimäki.

Itse nautin myös suomalaisen lasin mahtavasta näyttelystä San Giorgio Maggioren saarella, Sveitsiläisen Bischofbergerin yli 300 esinettä käsittävä  suomalaisen lasin  kokoelma oli huikea.