Kanadan ranskalaiset kaupungit Quebec ja Montreal

Kanadan eurooppalaisimmat ja ranskaa puhuvat kaupungit Quebec ja Montreal ovat hyvin erilaisia kaupunkeja.

Quebec(asukkaita 800 000) on helposti hahmotettavissa ja paljon pienempi kuin Montreal. Quebecissä elää vahva itsenäisyysliike ja ranskankielisiä on 97 prosenttia väestöstä, Montrealissa ranskankielisiä on enää 57 prosenttia. Montreal on Kanadan toiseksi suurin kaupunki, asukkaita on Montrealissa 1,6 miljoonaa ja jos lähiympäristö lasketaan mukaan, niin neljä miljoonaa. Quebecissa on porvariston hillittyä charmia ja Montreal on hyvin monikulttuurinen ja vähän rosoinen kaupunki.

Molemmissa kaupungeissa St. Lawrence joki luo oman tunnelmansa. Kumpikin kaupungeista on perustettu jo 1600 – luvulla, kun itse Kanada on vain 150 vuotta vanha valtio.

Vierailuni aikana Montreal juhli 375 – vuosijuhliaan eli kaupunki on perustettu 1642, Quebec jo 1608.

Quebec – porvariston hillitty charmi

Quebeciin ja paikallisiin asukkaisiin on helppo tutustua. On tunne, että on tervetullut ja täällä vallitsee pikkukaupunkitunnelma.

Kaupungissa on vielä 5 kilometriä vanhaa muuria nähtävissä, muurit rakennettu 1608- 1871 brittien ja ranskalaisten toimesta. Muurin läpi on neljä porttia, kuuluisin on Saint- Jean portti ja etelässä St. Louisin portti

Citadel – Amerikan Gibraltar

 

 Aloitin tutustumisen kaupunkiin Citadelin linnoituksessa(1820 – 1850), jota kutsutaan Amerikan Gibraltariksi. Värikkäät vartiosotilaat muistuttavat siitä, että Kanada on osa Brittiläistä kansanyhteisöä ja kuningatar Elisabet on maan hallitsija.

Linnoitus on edelleen sotilaskäytössä. Hienolla ilmalla täältä olisi upeat näkymät alas St. Lawrence joelle, mutta nyt sateli ja suuri 103 hehtaarin ympäröimä Aabrahamin tasangon puisto oli osittain mutavellinä. Tämä puistoalue oli ratkaiseva Amerikan historiassa, täällä käytiin 1759 ratkaiseva taistelu ranskalaisten ja brittien välillä. Britit voittivat taistelun, joka kesti vain tunnin.

Quebec – maankunnan pääkaupunki ja juhannus kanadalaiseen tyyliin
Quebecin kaupunki on Quebecin maakunnan pääkaupunki ja  täällä sijaitsevat kaikki hallintorakennukset kuten Parlamenttitalo. Sini- valkoista liljalippua näkyi kaikkialla ja maakunnan suojelupyhimystä juhlittiin peräti neljä päivää peräkkäin. Maakunnan suojeluspyhimys kun on Johannes, niin täälläkin oli vähän kuin juhannusjuhlat.

Vanhakaupunki ja Frontenacin linna

 

Quebecin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja se jakaantuu ala – ja yläkaupunkiin, joiden välillä kulkee hammasratajuna.

Ylhäällä kukkulalla on mahtava rakennus Frontenacin linna. Sen ovat suunnitelleet amerikkalainen arkkitehti Bruce Price ja kanadalaiset Maxwellin veljekset. Nykyään se toimii Fairmont hotellina ja vaikka hotellissa ei asukaan, suosittelen hotelin five o clock teetä. Dufferin terassilta on hieno näkymä alas kaupunkiin.

Frontenacissa oli historialliset tapaamiset Rooseveltin ja Churchillin välillä koskien G- Daytä ja täällä he valmistelivat Jaltan kokousta.

 

 

Alakaupunki on hyvin pittoreski, kapeita katuja, kivoja pikku liikeitä ja viehättäviä aukioita.

 

Museoita ja alkuperäiskansan kylä

 

Museoista mielenkiintoisin oli Sivilisaatio museo, Musee de la Civisation, jossa oli esitetty paikallista alkuperäisasukkaita ja heidän elämäänsä. Lähellä kaupunkia olisi ollut intiaaniheimo Wendaken asuinpaikka ja taidekeskus, mutten tällä kertaa ehtinyt sinne. Kylässä asuu 3000 intiaania.

Taidemuseo Musee National des Beax- Arts myös mielenkiintoinen, mutta en ehtinyt tällä kertaa.

Quebeciin pitää tulla toistekin ja paremmalla ajalla. Uusi kaupunki, joka on aika laajalle levinnyt, jäi paljolti näkemättä ja lähistöllä on Jaques Cartierin alue, hieno luontoalue, jossa järviä, jokia ja vuoria.

Montreal - särmikkyyttä ja kansainvälisyyttä
Quebecin idyllinen jälkeen olin aluksi Montrealissa hieman hukassa. Hotellini oli jonkin verran rosoisella alueella keskustassa St- Catherine kadulla. En aluksi tajunnut, että katu on peräti 11,5 kilometriä pitkä. Onneksi hotellini oli lähellä keskustaa ja vanhaa kaupunkia. Katu oikeasti kuvasi Montrealia ja sen monimuotoisuutta. Kun on kuulut kuinka monikulttuurinen ja suvaitsevainen Kanada on, niin Montreal kuvastaa tätä mielikuvaa hyvin. Asukkaita on tullut kaikkialta maailmasta, suurimmat ryhmät ovat italialaiset ja haitilaiset. Vähemmistöt näkyvät katukuvassa, seksuaalisilla vähemmistöillä on iso kaupunginosa. Kaiken maailman ravintoloita on paljon, omalla kadulla oli useita vietnamilaisia ravintoloita.

 

 

China Town ja puistot

 

 China Town temppeleineen oli ihan lähellä ja siellä todella tunsi olevansa Kiinassa, dumpling paikat olivat tosi hyviä.

 

Kaupungissa oli valtavasti puistoja, Mount Royal on mielettömän iso. Siellä oli lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja piknikillä olevia tosi paljon, varmaan korostui, kun oli juhlapäivät. Täällä myös valtava kirkko St. Joseph s Oratory Mont Royal, joka tyyliltään edustaa renessanssia ja uskonnoltaan roomalaiskatollisuutta, kirkon esikuvana on käytetty Pietarinkirkkoa Vatikaanissa.

 

Vanhassa kaupungissa on Montrealin pääkirkko Notre Dam Basilica, joka on hyvin tunnelmallinen sisältä. Hienot lasi- ikkunat ja urut, kirkko on rakennettu 1829. Kirkon edustan aukio on tosi vilkas ja täältä pääsee kätevästi vanhan kaupungin pääkadulle St. Paulille, joka on täynnä matkamuistomyymälöitä ja kahviloita.

 

 Vanhasta kaupungista pääsee myös vanhalle satama- alueelle le Vieux Port alueelle St. Lawrence joen rantaa, josta voi ostaa laivaretkiä joelle tai käydä Tiedemuseossa tai Imax leffateatterissa.

 

 

 

 

Juhannuksen juhlintaa ja maanalainen kaupunki
Koska oli suojelupyhimys Johanneksen juhla, kaupungintalon edustan puistossa oli iso perhejuhla samoin Place des Art aukiolle oli rakennettu valtavat lavat juhlia varten. Upea ilotulitus lopetti neljän päivän juhlinnan.

 

Place des Art aukion alla on 32 kilometrin pituinen maanalainen kaupunki, täynnä kauppoja ja ravintoloita. En uskaltanut kauheasti pyöriä siellä, olisin takuulla eksynyt minun suuntavaistollani. Talvella toki maanalainen kaupunki on kiva, kun asteita Montrealissa voi olla miinus 40.

 

Montrealissa on myös hyvin toimiva metro – ja bussiliikenne.

Hienostoalue ja urheilua
Montrealin hienostokaupunginosa on Sherbrooke kadun kohdalla, täällä on luksuskauppoja, Ritz Carlton hotelli ja upea Modernin taiteen museo.

 

Urheiludiggareille on toki Olympia kylä, Formula rata ja Montreal on jääkiekon kehto.

 

Montrealin arkkitehtuuri tyyli on aika sekavaa, vanhaa ja uutta sikin sokin. Montrealiin ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta pikkuhiljaa pääsi jyvälle kaupungin viehätyksestä. Juuri tuo monisärmäisyys, kansainvälisyys ja vireys alkavat kiehtoa. Paljon on teattereita, musiikkiklubeja ja iltaelämää.

 

 

 

 

 

Yhdysvaltojen Mainen ja Kanadan Nova Scotian maisemat ja Vihervaaran Annan satumainen saari

Risteily USA Maine ja Kanadan Nova Scotia

Reitti Boston – Bar Harbor – Halifax – Sydney – Prinssi Edwardin saari – Quebec – Montreal

Alus Holland Americanin ms Maasdam

Olin pitkään haaveillut, että pääsisin Vihervaaran Annan kirjojen maisemiin Prinssi Edwardin saarelle, mutta sinne tuntui hankalalta mennä lentäen Euroopasta. Siksi risteily, joka kulkisi Mainen ja Nova Scotian maisemissa, tuntui loistavalta ratkaisulta vierailulle.

Lisäsin matkaani vielä Washington DC ja Bostonin vierailut ja lopussa pidensin matkaa Montrealissa. Matka ylitti kaikki odotukset, oli yksi elämäni parhaita matkoja.

Yhdysvaltojen ja Kanadan hyvin hoidetut satamarakennukset
Satamat Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat erittäin hyvin organisoituja. Wifi toimi kaikkialla, joka paikassa oli kahvila ja tasokasta tavaraa myyviä liikkeitä.

Kaikissa satamarakennuksissa oli suuri joukko vapaaehtoisia toivottamassa tervetulleeksi, jakamassa karttoja ja neuvoja. Kyllä Euroopan ja Aasian satamat saisivat mennä opintomatkalle Pohjois – Amerikkaan.

Maine
Mainen alue Yhdysvalloissa on vaurasta aluetta, täynnä toinen toistaan viehättävämpiä pikkukaupunkeja meren rannalla. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Täällä on paljon mukavia lomakohteita.

Mainen pinta – alasta  90 prosenttia on metsää ja sitä kutsuttaan lempinimellä The Pine Tree State. Atlantti antaa oman säväyksen alueelle. Kalastus onkin tärkeä elinkeino ja joka ravintolassa on tarjolla herkullista amerikanhummeria.

Bar Harbor, Maine

 

Laivan saapuessa Bar Harborin edustalle, aamu oli sumuinen, mikä on hyvin tyypillistä Mainen rannikkoseuduilla. Usein vasta puolen päivän aikaan sää kirkastuu. Vuoroveden vaihtelu on alueella myös tosi suurta.

Aikoinaan Bar Harbor oli eliitin lomapaikka ja siltä ajalta on vielä hienoja huviloita nähtävissä ja huviloilla on upeita puutarhoja. Nyt paikka on keskiluokkaistunut. Vanderbiltin, Rockfellerin ja Astorin perheet lomailivat täällä aikoinaan. Kaupungissa oli paha tulipalo 1947.

Itse Bar Harborin kaupunki on pieni(asukkaita on 5000), viehättävä rantakaupunki. Kaikki on hyvin hoidettua ja sievää. Paljon puutaloja ja pääkatu Main Street on täynnä hummeriravintoloita ja kauppoja.

 

Kävellen näkee nopeasti tärkeimmät nähtävyydet ja tarjolla on myös trolley kiertoajelu.

Monet vierailevat Acadia luonnonpuistossa, jossa on loistavat patikka- ja pyöräilymaastot ja jossa varsinkin ruska – aikana luonto on upeimmillaan.

Bal Harborista käsin järjestetään myös hienoja meriretkiä valaita ja hylkeitä katsomaan.

 

 

Bar Harbor on helppo ja rentouttava vierailukohde.

Kanada, Kanada, Kanada….

 

Nova Scotia eli Uusi Skotlanti, Kanada
Nova Scotia on superhurmaava osavaltio Kanadassa. Rakastuin täysin Nova Scotiaan. Tänne on tullut aikoinaan paljon skottilaisia ja irlantilaisia siirtolaisia ja kelttiläinen kulttuuriperintö elää vahvana, musiikkia ja tanssia on kaikkialla ja ihmiset ovat ihania!

Halifax, Nova Scotia

Huonot ennakko-odotukset voivat muuttua positiiviseksi, siitä Halifax on hyvä esimerkki. Olin kuullut Halifaxista vain Finnairin tilauslentojen Karibian tylsänä välilaskupaikkana ja superkylmistä talvista.
 

Jo Halifaxin erittäin hyvä satamarakennus yllätti positiivisesti. Rakennuksen yhteydessä oli mielenkiintoinen siirtolaismuseo Pier 21. Halifaxin kautta aikoinaan Kanadaan oli tullut yli miljoona siirtolaista, joten museo oli monipuolinen ja kiinnostava.

Satamarakennuksen ulkopuolelta lähti leveä puulla päällystetty rantabulevardi, jonka varrelle jää tunnettu panimorakennus ja Merenkulkumuseo. Rantabulevardilla soittaa katumuusikoita ja tunnelma on rento.

Halifaxissa asuu lähes 400 000 asukasta ja täällä on Kanadan laivasto tukikohta. Halifaxissa on myös telakkatoimintaa ja kalastus on täälläkin tärkeä elinkeino.

 

 

Tärkein nähtävyys on kahdeksankulmainen linnoitus Fort George ja suuri kasvitieteellinen puutarha, jotka itse jätin tällä kertaa väliin kun keskityin Siirtolais- ja Merimuseoon ja rantabulevardilla hengailuun sekä hummerisalaatin nauttimiseen rantakuppilassa.

 

Titanic Halifaxissa
Titanicin tarina liittyy Halifaxiin siten, että tänne on haudattu Fairview Lawn Cementery hautausmaalle 121 Titanicin haaksirikon uhreista. Hautausmaalla on erikokoisia hautoja riippuen siitä, maksoivatko  omaiset osan hautakustannuksista vai ei. Liikuttava on pienen kaksivuotiaan pojan hauta, pojan henkilöllisyys saatiin selville vain muutama vuosi sitten, kyseessä oli englantilainen Sidney Leslie Goodwin. Hänen koko perheensä hukkui aaltoihin. Poika oli erittäin hyvin puettu ja hänen pienet kenkänsä ovat nähtävillä Halifaxin Merimuseossa.

Suomalainen 23- vuotias Wendla Maria Heininen, torpparintytär, on haudattu myös tänne. Hänenkin henkilöllisyytensä paljastui vasta 1990 – luvulla dna testeillä

Halifaxiin uhrit tuotiin, koska kaupunki oli lähellä uppoamispaikkaa ja Kaupungissa oli sopivia aluksia uhrien kuljettamiseen. Halifaxin kaupunki edelleen maksaa hautojen ylläpidon.

Merimuseossa on myös nähtävillä paljon Titanicin onnettomuuteen liittyvää esineistöä.

Toinen Halifaxin  iso tapahtuma oli 11.9 kaksoistornien aikaan, kun Yhdysvaltojen ilmatila suljettiin ja Halifaxin kentälle ohjattiin valtava määrä koneita ja koneissa olleet 12 000 matkustajaa piti majoittaa kaupunkiin.

Peggy s Cove kalastajakylä ja majakka

 

 

 Suomalaisia on ollut ja tulee olemaan kaikkialla maailmassa. Suomalaiseen nimeen törmäsin viehättävässä ja karussa  Peggy s Gove kalastajakylässä. Sen on tehnyt kuuluisaksi suomalainen William de Garde(alkuperäinen nimi oli Birger Degerstedt). William maalasi tauluja tästä kalastajakylästä ja sen majakasta ja niiden ansiosta paikka tuli kuuluisaksi. William nai paikallisen naisen Agnetan ja tänä päivänä Williamin nimeä kantaa paikallinen taidemuseo ja kiveen hakattu muistomerkki.

Majakka on todella mahtavalla paikalla, Atlantin tyrskyt lyövät kallion rantaan täysillä.

Paratiisi maan päällä - Prinssi Edwardin saari

 

Perimmäinen syy matkalle lähtööni oli nuoruudessa lukemani Vihervaaran Anna kirjat. Olin aina haaveillut, että pääsisin katsomaan kirjan kuvaamia maisemia.

Joskus todellisuus on jopa unelmia parempi, näin kävi Prinssi Edwardin saarten suhteen. Miten maailmassa voi olla jotain näin somaa, siistiä ja herttaista. Lisäksi päivän kruunasi hieno auringonpaiste.

Laiva saapui saaren pääkaupungin Charlottetowniin, jossa Kanadan perustuslaki saatiin aikaiseksi 1867 eli 150 vuotta sitten.

Charlottentown

Asukkaita kaupungissa on 35 000 ja Charlottetown on vilkas kaupunki, jossa on yliopisto, kolme orkesteria ja kaksi teatteria. Toisessa teattereista esitetään Anne ja Gilbert musikaalia.

Charlottetownissa on hienoja puistoja ja tyylikkäitä matalia rakennuksia. Vauraus luotiin aikoinaan laivanvarustajien rahoilla. Kuningattaren palatsi on upea ja kaupungissa on hieno hiekkaranta. Charlottetown on ihanteellinen kesäkaupunki.

Charlottetown on myös saaren ravintolakaupunki, loistavia ravintoloita ja kahviloita on runsaasti. Lauantaisin on aina Farmers Market.

Prinssi Edwardin saaret vihreät niityt ja kukkulat
Kun lähdetään kaupungista, maisema on hyvin vihreää. Niityillä käyskentelee lampaita ja hevosia. Aluksi maisema on tasaista, muuttuu myöhemmin kukkulaisemmaksi. Perunanviljelys on yksi saaren pääelinkeinoista. Saarella panostetaan uusiutuvaan energiaan, 30 % saaren sähköstä tuotetaan tuulivoimalla.

Nähtyäni tämän idyllin, ymmärrän hyvin Anna kirjojen tunnelman. Kävin ensin kirjan kirjoittajan L.M. Montgomeryn(1874-1942) serkkujen tilalla Green Gablesissä.  Montgomery kutsui tilaa ” The Wonder Castle of my Childhood” ja täällä pidettiin hänen häänsä 1911.

 

 

 

 

 

Tilan lähellä on järvi ja ympärillä vihreää niittyä ja tila muodostuu kahdesta eri rakennuksesta, joista toinen on nyt museo ja toinen kahvila ja matkamuistomyymälä. Ihanan seesteinen paikka!

Toinen paikka, joka liittyy Anna kirjoihin, on talo, joka on sisustettu Anna kirjan kuvausten perusteella. Se oli aikoinaan Montgomeryn isoisän serkun talo.
Täällä voi myös katsoa elokuvaa kirjailijasta. Ympärillä on  iso luonnonsuojelualue ja Lovers Lane ja Haunted Wood kirjoista. Paikalla oli enemmän matkailijoita erityisesti japanilaisia matkailijoita.

 

 

Loppupäivä saarella kierreltiin hienoja rantoja, hummeri- ja osterikyliä ja ihailtiin punaista maata.

 

 

Kirjoitin jo paikan päällä, että Prinssi Edwardin saari on sadunomainen, maaginen, onnellisten saari. Sievää, söpöä, vihreää ja vireää!

Tuuli on olennainen elementti saarella kuten merikin, dyynit ja punainen maa ja iltaisin mahtavat auringonlaskut, kun maailma värjäytyy punaiseksi.

St.Lawrence joki

 

Matkalla Prinssi Edwardin saarilta kohti Quebeckin kaupunkia laiva kulki pitkin St. Lawrence jokea, joka on yksi Pohjois- Amerikan pisimmistä joista. St. Lawrence joki yhdistää Suuret järvet Saint Lawrence lahteen Atlannin valtameressä, joen pituus on noin 1200 kilometriä. Vuonna 1959 valmistui Saint Lawrencen vesitie, kanavia ja sulkuja, jotka yhdistivät joen ja Suuret järvet toisiinsa.

Joki on myös tärkeä tavaran kuljetuksessa. Päivä joella ennen Quebeckin saapumista oli rento maisemia ihaillessa.

Teen oman postauksen Quebecista ja Montrealista, kahdesta loppusatamasta.