Yhdysvaltojen Mainen ja Kanadan Nova Scotian maisemat ja Vihervaaran Annan satumainen saari

Risteily USA Maine ja Kanadan Nova Scotia

Reitti Boston – Bar Harbor – Halifax – Sydney – Prinssi Edwardin saari – Quebec – Montreal

Alus Holland Americanin ms Maasdam

Olin pitkään haaveillut, että pääsisin Vihervaaran Annan kirjojen maisemiin Prinssi Edwardin saarelle, mutta sinne tuntui hankalalta mennä lentäen Euroopasta. Siksi risteily, joka kulkisi Mainen ja Nova Scotian maisemissa, tuntui loistavalta ratkaisulta vierailulle.

Lisäsin matkaani vielä Washington DC ja Bostonin vierailut ja lopussa pidensin matkaa Montrealissa. Matka ylitti kaikki odotukset, oli yksi elämäni parhaita matkoja.

Yhdysvaltojen ja Kanadan hyvin hoidetut satamarakennukset
Satamat Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat erittäin hyvin organisoituja. Wifi toimi kaikkialla, joka paikassa oli kahvila ja tasokasta tavaraa myyviä liikkeitä.

Kaikissa satamarakennuksissa oli suuri joukko vapaaehtoisia toivottamassa tervetulleeksi, jakamassa karttoja ja neuvoja. Kyllä Euroopan ja Aasian satamat saisivat mennä opintomatkalle Pohjois – Amerikkaan.

Maine
Mainen alue Yhdysvalloissa on vaurasta aluetta, täynnä toinen toistaan viehättävämpiä pikkukaupunkeja meren rannalla. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Täällä on paljon mukavia lomakohteita.

Mainen pinta – alasta  90 prosenttia on metsää ja sitä kutsuttaan lempinimellä The Pine Tree State. Atlantti antaa oman säväyksen alueelle. Kalastus onkin tärkeä elinkeino ja joka ravintolassa on tarjolla herkullista amerikanhummeria.

Bar Harbor, Maine

 

Laivan saapuessa Bar Harborin edustalle, aamu oli sumuinen, mikä on hyvin tyypillistä Mainen rannikkoseuduilla. Usein vasta puolen päivän aikaan sää kirkastuu. Vuoroveden vaihtelu on alueella myös tosi suurta.

Aikoinaan Bar Harbor oli eliitin lomapaikka ja siltä ajalta on vielä hienoja huviloita nähtävissä ja huviloilla on upeita puutarhoja. Nyt paikka on keskiluokkaistunut. Vanderbiltin, Rockfellerin ja Astorin perheet lomailivat täällä aikoinaan. Kaupungissa oli paha tulipalo 1947.

Itse Bar Harborin kaupunki on pieni(asukkaita on 5000), viehättävä rantakaupunki. Kaikki on hyvin hoidettua ja sievää. Paljon puutaloja ja pääkatu Main Street on täynnä hummeriravintoloita ja kauppoja.

 

Kävellen näkee nopeasti tärkeimmät nähtävyydet ja tarjolla on myös trolley kiertoajelu.

Monet vierailevat Acadia luonnonpuistossa, jossa on loistavat patikka- ja pyöräilymaastot ja jossa varsinkin ruska – aikana luonto on upeimmillaan.

Bal Harborista käsin järjestetään myös hienoja meriretkiä valaita ja hylkeitä katsomaan.

 

 

Bar Harbor on helppo ja rentouttava vierailukohde.

Kanada, Kanada, Kanada….

 

Nova Scotia eli Uusi Skotlanti, Kanada
Nova Scotia on superhurmaava osavaltio Kanadassa. Rakastuin täysin Nova Scotiaan. Tänne on tullut aikoinaan paljon skottilaisia ja irlantilaisia siirtolaisia ja kelttiläinen kulttuuriperintö elää vahvana, musiikkia ja tanssia on kaikkialla ja ihmiset ovat ihania!

Halifax, Nova Scotia

Huonot ennakko-odotukset voivat muuttua positiiviseksi, siitä Halifax on hyvä esimerkki. Olin kuullut Halifaxista vain Finnairin tilauslentojen Karibian tylsänä välilaskupaikkana ja superkylmistä talvista.
 

Jo Halifaxin erittäin hyvä satamarakennus yllätti positiivisesti. Rakennuksen yhteydessä oli mielenkiintoinen siirtolaismuseo Pier 21. Halifaxin kautta aikoinaan Kanadaan oli tullut yli miljoona siirtolaista, joten museo oli monipuolinen ja kiinnostava.

Satamarakennuksen ulkopuolelta lähti leveä puulla päällystetty rantabulevardi, jonka varrelle jää tunnettu panimorakennus ja Merenkulkumuseo. Rantabulevardilla soittaa katumuusikoita ja tunnelma on rento.

Halifaxissa asuu lähes 400 000 asukasta ja täällä on Kanadan laivasto tukikohta. Halifaxissa on myös telakkatoimintaa ja kalastus on täälläkin tärkeä elinkeino.

 

 

Tärkein nähtävyys on kahdeksankulmainen linnoitus Fort George ja suuri kasvitieteellinen puutarha, jotka itse jätin tällä kertaa väliin kun keskityin Siirtolais- ja Merimuseoon ja rantabulevardilla hengailuun sekä hummerisalaatin nauttimiseen rantakuppilassa.

 

Titanic Halifaxissa
Titanicin tarina liittyy Halifaxiin siten, että tänne on haudattu Fairview Lawn Cementery hautausmaalle 121 Titanicin haaksirikon uhreista. Hautausmaalla on erikokoisia hautoja riippuen siitä, maksoivatko  omaiset osan hautakustannuksista vai ei. Liikuttava on pienen kaksivuotiaan pojan hauta, pojan henkilöllisyys saatiin selville vain muutama vuosi sitten, kyseessä oli englantilainen Sidney Leslie Goodwin. Hänen koko perheensä hukkui aaltoihin. Poika oli erittäin hyvin puettu ja hänen pienet kenkänsä ovat nähtävillä Halifaxin Merimuseossa.

Suomalainen 23- vuotias Wendla Maria Heininen, torpparintytär, on haudattu myös tänne. Hänenkin henkilöllisyytensä paljastui vasta 1990 – luvulla dna testeillä

Halifaxiin uhrit tuotiin, koska kaupunki oli lähellä uppoamispaikkaa ja Kaupungissa oli sopivia aluksia uhrien kuljettamiseen. Halifaxin kaupunki edelleen maksaa hautojen ylläpidon.

Merimuseossa on myös nähtävillä paljon Titanicin onnettomuuteen liittyvää esineistöä.

Toinen Halifaxin  iso tapahtuma oli 11.9 kaksoistornien aikaan, kun Yhdysvaltojen ilmatila suljettiin ja Halifaxin kentälle ohjattiin valtava määrä koneita ja koneissa olleet 12 000 matkustajaa piti majoittaa kaupunkiin.

Peggy s Cove kalastajakylä ja majakka

 

 

 Suomalaisia on ollut ja tulee olemaan kaikkialla maailmassa. Suomalaiseen nimeen törmäsin viehättävässä ja karussa  Peggy s Gove kalastajakylässä. Sen on tehnyt kuuluisaksi suomalainen William de Garde(alkuperäinen nimi oli Birger Degerstedt). William maalasi tauluja tästä kalastajakylästä ja sen majakasta ja niiden ansiosta paikka tuli kuuluisaksi. William nai paikallisen naisen Agnetan ja tänä päivänä Williamin nimeä kantaa paikallinen taidemuseo ja kiveen hakattu muistomerkki.

Majakka on todella mahtavalla paikalla, Atlantin tyrskyt lyövät kallion rantaan täysillä.

Paratiisi maan päällä - Prinssi Edwardin saari

 

Perimmäinen syy matkalle lähtööni oli nuoruudessa lukemani Vihervaaran Anna kirjat. Olin aina haaveillut, että pääsisin katsomaan kirjan kuvaamia maisemia.

Joskus todellisuus on jopa unelmia parempi, näin kävi Prinssi Edwardin saarten suhteen. Miten maailmassa voi olla jotain näin somaa, siistiä ja herttaista. Lisäksi päivän kruunasi hieno auringonpaiste.

Laiva saapui saaren pääkaupungin Charlottetowniin, jossa Kanadan perustuslaki saatiin aikaiseksi 1867 eli 150 vuotta sitten.

Charlottentown

Asukkaita kaupungissa on 35 000 ja Charlottetown on vilkas kaupunki, jossa on yliopisto, kolme orkesteria ja kaksi teatteria. Toisessa teattereista esitetään Anne ja Gilbert musikaalia.

Charlottetownissa on hienoja puistoja ja tyylikkäitä matalia rakennuksia. Vauraus luotiin aikoinaan laivanvarustajien rahoilla. Kuningattaren palatsi on upea ja kaupungissa on hieno hiekkaranta. Charlottetown on ihanteellinen kesäkaupunki.

Charlottetown on myös saaren ravintolakaupunki, loistavia ravintoloita ja kahviloita on runsaasti. Lauantaisin on aina Farmers Market.

Prinssi Edwardin saaret vihreät niityt ja kukkulat
Kun lähdetään kaupungista, maisema on hyvin vihreää. Niityillä käyskentelee lampaita ja hevosia. Aluksi maisema on tasaista, muuttuu myöhemmin kukkulaisemmaksi. Perunanviljelys on yksi saaren pääelinkeinoista. Saarella panostetaan uusiutuvaan energiaan, 30 % saaren sähköstä tuotetaan tuulivoimalla.

Nähtyäni tämän idyllin, ymmärrän hyvin Anna kirjojen tunnelman. Kävin ensin kirjan kirjoittajan L.M. Montgomeryn(1874-1942) serkkujen tilalla Green Gablesissä.  Montgomery kutsui tilaa ” The Wonder Castle of my Childhood” ja täällä pidettiin hänen häänsä 1911.

 

 

 

 

 

Tilan lähellä on järvi ja ympärillä vihreää niittyä ja tila muodostuu kahdesta eri rakennuksesta, joista toinen on nyt museo ja toinen kahvila ja matkamuistomyymälä. Ihanan seesteinen paikka!

Toinen paikka, joka liittyy Anna kirjoihin, on talo, joka on sisustettu Anna kirjan kuvausten perusteella. Se oli aikoinaan Montgomeryn isoisän serkun talo.
Täällä voi myös katsoa elokuvaa kirjailijasta. Ympärillä on  iso luonnonsuojelualue ja Lovers Lane ja Haunted Wood kirjoista. Paikalla oli enemmän matkailijoita erityisesti japanilaisia matkailijoita.

 

 

Loppupäivä saarella kierreltiin hienoja rantoja, hummeri- ja osterikyliä ja ihailtiin punaista maata.

 

 

Kirjoitin jo paikan päällä, että Prinssi Edwardin saari on sadunomainen, maaginen, onnellisten saari. Sievää, söpöä, vihreää ja vireää!

Tuuli on olennainen elementti saarella kuten merikin, dyynit ja punainen maa ja iltaisin mahtavat auringonlaskut, kun maailma värjäytyy punaiseksi.

St.Lawrence joki

 

Matkalla Prinssi Edwardin saarilta kohti Quebeckin kaupunkia laiva kulki pitkin St. Lawrence jokea, joka on yksi Pohjois- Amerikan pisimmistä joista. St. Lawrence joki yhdistää Suuret järvet Saint Lawrence lahteen Atlannin valtameressä, joen pituus on noin 1200 kilometriä. Vuonna 1959 valmistui Saint Lawrencen vesitie, kanavia ja sulkuja, jotka yhdistivät joen ja Suuret järvet toisiinsa.

Joki on myös tärkeä tavaran kuljetuksessa. Päivä joella ennen Quebeckin saapumista oli rento maisemia ihaillessa.

Teen oman postauksen Quebecista ja Montrealista, kahdesta loppusatamasta.