menoksi: Tervetuloa räntä ja Suomi - loppuajatuksia risteilystä

Tervetuloa räntä ja myrskyt, mitä jäi päällimmäiseksi mieleen…

Matkaa kertyi laivalla yhteensä 4729 merimailia(yksi merimaili = 1,852 km). Atlantin ylitys oli Cadizista Barbadosiin 3241 merimailia.

Ihana, aina yllättävä meri ja merimiesgeeni
Parasta oli itse meri, rakastuin täysin Atlanttiin. Oli aivan ihana kaikkina vuorokauden aikana seurata meren liikkeitä ja kuunnella sen rauhoittavaa ääntä. Iltaisin tähdet näyttivät niin kirkkailta ja saimme ihailla myös kuuta tummalta taivaalta.

Yllättävää oli, kuinka aurinkoista oli Atlantilla ja meno oli tällä kertaa tosi tasaista.

Karibian meri oli hieno myöskin, upea väri, mutta kyllä Atlantti on minun mereni, sen isot kuohuvat aallot. Vain yhtenä päivänä meri oli hieman raju ja hieman heitteli kävellessä, mutta muuten saatiin nauttia mitä hienoimmista keleistä. Kun pääsi siihen merellä olemisen flowhun, olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Tietenkin joinakin päivinä tuli hetkittäistä tylsistymistä, mutta se meni nopeasti ohi.

Ehkäpä sukuni merimiesperimä on geeneissä, isoisäni oli Ahvenanmaalta ja suku on täynnä merikapteeneja ja luotseja.

Hyvä hytti ja mukava, eurooppalainen tunnelma

Itse hytti oli positiivinen yllätys, oli tilava ja hyvin varusteltu ja minulle parveke oli ihan huippua. Se antoi sopivasti yksityisyyttä ja siellä oli mukava lueskella tai katsella pilviä. Juttelin monen kanssa, jotka olivat sisähyteissä ja olivat ihan tyytyväisiä. Silloin vain vietät enemmän aikaa laivan yleisissä tiloissa. Vaikka laiva oli täynnä, ei ruuhkan tuntua ollut eikä pahemmin jonoja. Hytin sänky oli tosi hyvä, nukuin paremmin kuin kotona.

Kivaa oli kun oli niin kansainvälinen porukka laivalla, tutustui monenmaalaisen. Kaikki olivat rentoja ja hyväntuulisia, häiriköitä ei näkynyt. Mutta oli myös hyvä, että välistä sai jutella suomalaisten kanssa illallisella, olivat harvinaisen fiksua ja miellyttävää seuraa.

Helppo rantautuminen ja monipuolinen retkiohjelma

Hyvää oli, että laivat pääsivät laituriin lähelle vierailupaikkoja ja laivan aikataulut pitivät hyvin.

Retkiohjelma oli laaja ja hyvin monipuolinen. Minusta kannattaa valita laivan retket mieluummin kuin taistella sataman taksihuijareitten kanssa. Paljon oli pyöräretkiä, katamaraani – ja kajakkiretkiä, jeeppiseikkailuita ja sademetsäkokemuksia. Oppaat olivat asiantuntevia ja paikan ilmapiiri hyvin välittyi heidän kauttaan. Suosikkisatamiani oli yllätys, yllätys Malaga ja Cadiz sekä Grenada ja Saint Lucia. Parhaat rannat olivat Barbadosilla ja paras opas Martiniquella. Upeimmat luontoelämykset olivat Grenadassa ja Saint Luciassa, sademetsät olivat niin satumaisia. Paras ostoskaupunki oli Malaga.

Paras opas Chantalle Martinique

Barbadosin iloinen opas Marsha

Paras ostoskaupunki Malaga, jossa aikaa tosin niukasti. Laivalla myös hyvä kauppavalikoima ja hyvät alennukset.

Aika ei todellakaan tullut pitkäksi

Ohjelmaa oli laivalla vaikka kuinka, jumppia, tanssiopetusta, tietokilpailuja, luentoja. Osa jaksoi pelata korttia ja kimbleä aina sisätiloissa. Osa taas keskittyi täysin auringonottoon, heti aamusta valtasivat kansituolit ja saarilla ottivat taksin rannoille.

Ruoka oli ihan hyvää keskitasoa, kun pitää miellyttää monenlaista asiakasta, niin maku pysyy aika neutraalina. Määrässä ei todellakaan ollut ongelmaa, kaikki olivat huolissaan kilojen karttumisesta. Ja täällä sai kyllä kunnon pastaa ja risottoa ja pääruokavaihtoehtoja oli aina 3 - 4.

Erikoisillallisia oli mm. Kiitospäivän illallinen, Kapteenin illallinen, Lähtöillallinen ja Italialainen ilta.

Iltaohjelmien taso vaihteli, osa oli erinomaisia, osa latteita. Laivan bändit soittivat ihania vanhoja klassikoita, mulle tuttuja ihania latinokappaleita [S1] omasta nuoruudesta. Hevimetallin tai rajun rockin kannattajille ei ollut tarjontaa.

Aikaeroon sopeutui helposti hitaasti matkustettaessa

Aikaerosta ei tarvinnut laivalla mennessä kärsiä ollenkaan, kun pikkuhiljaa käännettiin kelloa aina tunti, niin meni ihan huomaamatta.

Mikä vähän harmitti

Rankinta olivat tulo – ja lähtöpäivät, vaikka kaikki oli hyvin organisoitu. Mutta niinhän se on aina matkoilla. Guadalupen kenttää ei ole suunniteltu näin isolle porukalle, ilmastointi ei kunnolla pelannut ja oli jonoja. Onneksi Condorin lento Guadalupe – München oli tasokas.

Mua henkilökohtaisesti korpesi nettiongelmat, mutta jos ei välittänyt olla yhteydessä ulkomaailmaan, niin mikäs siinä.

Itse en joutunut käyttämään lääkäriä, mutta kuulin muilta suomalaisilta, ettei lääkäri puhunut englantia.

Kielet vielä erottavat Euroopan Unionissa

Kielet olivat jatkuvan keskustelun aihe. Ranskalaiset valittavat eniten, vaikka kaikki oli aina ranskaksi. Mutta kuulemma joskus puhuttiin enemmän italiaksi kuin ranskaksi. Ranskalaiset eivät myöskään tykänneet, että bussissa oli opastusta englanniksi tai kuten he ilmaisivat, että miksi käännetään ranskasta englanniksi.

Hollantilaiset valittavat, koska ei ollut omaa opasta ja kuulutuksia hollanniksi. Heitä oli noin 200. Espanjalaiset taisivat hyötyä eniten, koska heitä vain parikymmentä, mutta kaikki kuulutukset myös espanjaksi ja heillä oli oma opas, ihana Elena. Pieni brittiryhmä koki myös jäävänsä retkillä vähemmälle opastukselle.

Suomalaiset eivät valittaneet kielestä ollenkaan, tajuttiin, että pienen kansakunnan edustajien pitää osata kieliä. Että kyllä EU:ssa vielä tämä kieliasia kovasti jakaa ihmisiä. Itselleni oli loistava kielikylpy koko matka. Jotenkin pärjäsin jopa surkealla ranskallani.

Niille suomalaisille, jotka haluavat suomalaista palvelua, on Loistoristeilijällä suomalaisen matkanjohtajan vetämät matkat.

All Inclusive

Vaikka en noin yleensä ottaen kannata all inclusive lomia, niin laivalla se toimii hyvin. Loistoristeilyllä on maksettu kaikki satama - ja palvelumaksut, lennot, ruuat ja juomat(jotain poikkeuksia lukuun ottamatta).

Lisämaksu tulee vain hytin minibaarista, jos ottaa sieltä jotain, hyvätasoisista kylpyläpalveluista ja retkistä maissa.