Hyvästi räntä ja kylmyys

Kone Milanoon lähti ajallaan, vieressä istui suomalainen tiedenainen, joka oli matkalla Parmaan elintarvikeviraston kokoukseen. Sen saman viraston, jonka Berlusconi onnistui oman kertomuksensa mukaan flirttailemalla saamaan Tarja Haloselta Italiaan Suomen sijaan.

Milanossa ilma oli yhtä sumuinen ja ankea kuin Helsingissä. Jostain syystä minut laitettiin saksalaisten kanssa samaan bussiin, mikä oli ihan ok, koska lähdimme heti. Maasto oli aluksi tosi tasaista, vain poppelikujat reunustivat maisemaa.

Kun tultiin vuorten yli Ligurian rannikolle, pilvimassa repesi, aurinko paistoi ja ensimmäiset palmut näkyivät. Laiva lähti Savonan kaupungista, joka on ollut merenkulun keskus aina. Cristoffer Kolumbus kävi täällä, mutta tunnetumpi on paikkakunnalla Leon Pancaldo, joka purjehti Magellenon kanssa 1519 ensimmäisenä maailman ympäri. Savonnan vanha keskusta näytti sympaattiselta, tärkeimmät rakennukset ovat 1400 – luvulta, Rovere renessanssin ajalta.

Kaupungille ei ehtinyt, koska meidät vietiin suoraan satamarakennukseen, jossa tehtiin terveysselvitys. Siellä saikin odottaa vuoroaan puolitoista tuntia ennen laivaan pääsyä.

 

Laivassa

Hytti oli iloinen yllätys, iso 20 neliötä, valoisa ja hyvin varusteltu, kaappitilaakin tarpeeksi. Ulkohytti ja parveke, antaa kivasti yksityisyyttä, jos ei koko aikaa kaipaa seuraa.

Hyttiemäntä Joanna, nuori filippiiniläinen nainen tuli tervehtimään. Innostuin purkamaan laukkuja niin, että lounas jäi väliin

 

 

 

 

 

Pelastusharjoitus kuuluu ensimmäisen päivän ohjelmaan. Tuttuni tietävät, että mulla on loistava suuntavaisto. Onnistuin pääsemään jonnekin miehistön tiloihin ennen kuin oikea pelastuskansi löytyi. Minusta hieno tapa lähteä on elokuva Titanicin Salomon Guggenheimin tyyli, hän seisoi palvelijansa kanssa Titanicin portaiden luona frakki päällä samppanjaa siemaillen, kun laiva upposi. No tosi paikan tullen yrittäisi varmaan pelastuskannelle ja veneeseen, jos nyt ensin saa hytin oven auki. Laivan kallistuessa se on kuulemma yllättävän vaikeaa.

.

Illallisseuraa

Päivän päätteeksi oli illallinen, seurana muita suomalaisia. Ovat todellisia konkareita risteilyssä. Vieressäni istunut oululaispariskunta on jo kuusi kertaa ylittänyt Atlantin, viimeksi kohteena Argentiina. Muutkin suomalaiset olivat kokeneita Costan risteilijöitä.

Tarjoilijana mies Guatemalasta ja aputarjoilija oli Kiinasta. Vähän oli ensimmäisenä päivänä homma vielä hakuisessa.. Osa ruokalajeista on pakko jättää väliin, vaikka annokset eivät onneksi ole isoja.

 

Yö sujui hyvin, Välimeri oli tyyni, eikä laiva keikkunut.

Aamulla kannelle salsaa tanssimaan ennen aamiaisesta, joka aamu on myös yhteinen kävelylenkki. Muutenkin ohjelmaa on vaikka kuinka, erilaisia hyvinvointi luentoja ja iltaisin musiikkiesityksiä baarissa sekä show – ohjelmaa.

Kauppoja on runsaasti ja niissä on alkanut joulualennusmyynti. Lisäksi on iso spa ja kuntosali. Itse aion viihtyä kannella ja kirjastossa hyvien kirjojen parissa